AUTOIMMUUNISAIRAUDET - mitä ne ovat?

Autoimmuunisairauksille yhteistä on elimistön oman puolustusjärjestelmän hyökkäys sen omia kudoksia vastaan. Tällaisia sairauksia on esimerkiksi ihmisillä nivelreuma, jossa niveliin kehittyy ns. autoimmuunitulehdus, joka ennen pitkää vaurioittaa niveliä. Myös koirilla on tavattu erilaisia autoimmuunisairauksia. Autoimmuunisairauksien syynä on elimistön kykenemättömyys normaaliin immuunipuolustuksen säätelyyn. Jotta elimistö kykenisi normaalisti tunnistamaan ja reagoimaan suureen määrään erilaisia elimistön vihollisia, on immuniteetista vastaavien geenien muuntelu valtava. Jos elimistö ei tunnista epänormaaleja soluja kuten infektoituneita, vieraita tai syöpäsoluja, ne saavat rauhassa kasvaa tuloksena syöpä tai vakavia tulehduksia. Toisaalta, jos elimistö ei tunnista sen omia soluja, vaan kohtelee niitä kuin vieraita, se alkaa tuhota niitä. Tästä on seurauksena autoimmuunisairaus.

PERINNÖLLINEN SAIRAUS

Altistuminen myrkyille ja lääkeaineille, rokotteille, ym. ympäristövaikutuksille saattaa vaikuttaa immuunisäätelyyn. Kuitenkin geeniperimän rooli on ilmeinen, sillä tietyillä koiraroduilla esiintyy tiettyjä sairauksia keskimääräistä enemmän, eli ne ovat rodulle tyypillisiä. Puhdasrotujalostus vähentää geenimuuntelua, mikä jo sinällään vähentää immuunijärjestelmän tehokkuutta, mutta koirakantaan saattaa myös valikoitua tiettyjä sairauksia aiheuttavia geenejä jalostuksen "sivutuotteena". Tiukka sisä- ja linjasiitos ovat tehokkaimmat tavat kaventaa geenimuuntelua. Varomaton kasvattaja voi saada jalostettua koiriinsa paitsi toivomiaan piirteitä, myös koko joukon epätoivottuja ominaisuuksia. Samoin, jos koirapopulaatio on syystä tai toisesta jossain vaiheessa kaventunut kovin pieneksi ja jalostusta on viety eteenpäin pienestä kantajoukosta, muodostuu ns. geneettinen pullonkaula, joka karsii populaatiosta pois arvokasta geneettistä muuntelua.

AUTOIMMUUNISAIRAUDET AKITALLA JA AMERIKANAKITALLA

Akita ja Amerikanakita, jotka pitkään olivat yksi ja sama rotu, ovat kohdanneet tällaisia pullonkauloja useita. Rodut ovat olleet monesti vaarassa kadota kokonaan ja toisen maailmansodan jälkeen jalostusta lähdettiin viemään eteenpäin vain pienellä, sodasta selvinneellä koirajoukolla. Geneettiset tutkimukset ovatkin osoittaneet, että geenimuuntelu etenkin immuniteetista vastaavalla genomin alueella (MHC) on roduissa vähentynyt. Roduissa tunnetaan myös muutamia autoimmuunisairauksia, jotka ovat todennäköisesti joko yhden tai muutaman virheellisen geenin aiheuttamia. Periytyvyydeltään parhaiten tunnetaan Sebaceous adenitis (SA), ihon talirauhasten autoimmuunitulehdus. Vogt-Koyanagi-Harada -kaltainen syndrooma (VKH) tai Uveodermatologinen syndrooma (UDS) tunnetaan myös molemmissa roduissa ja siitä on olemassa lukuisia eri ilmenemismuotoja.

Näiden sairauksien periytymistapaa ei varmuudella tiedetä, mutta niiden leviämistä pyritään ehkäisemään olettamalla, että sairastuneen koiran molemmat vanhemmat sekä kaikki pennut ovat sairauden kantajia. Väistyvästi periytyviä sairauksia on vaikea kitkeä koirakannasta, sillä terveet koirat voivat periyttää viallista geeniä tai geenejä seuraavalle sukupolvelle, ilman että kasvattajalla on siitä aavistustakaan. Monet kasvattajat - etenkin maissa joissa koirakauppa on suurta bisnestä - eivät kuitenkaan piittaa siitä, mitä mahdollisesti haitallisia geenejä heidän koiransa periyttävät, pääasia heille on, että pennut menevät kaupaksi. Mahdollisista ongelmista vaietaan visusti ja vaikka ongelmat tulisivatkin päivänvaloon, ei niistä oteta vastuuta. Kuitenkin, koska kyse on väistyvästi periytyvistä sairauksista, voi huolellisinkin kasvattaja törmätä ikäviin yllätyksiin. Vastuuntuntoinen kasvattaja ei kuitenkaan piilottele totuutta, eikä missään nimessä käytä enää jalostukseen sellaisia koiria, jotka ovat tuottaneet sairaita jälkeläisiä. Vain kitkemällä pois jalostuksesta koirat jotka periyttävät sairautta, voidaan lopulta saada kitketyksi koko sairaus pois rodusta.

AVOIN REKISTERI

Jos koiralla todetaan perinnöllinen ihosairaus, omistajan tulisi ilmoittaa asiasta rotuyhdistykselle. Akita ry. kerää Akitalle ja Amerikanakitalle avointa terveysrekisteriä, johon koiran omistaja voi ilmoittaa sairaaksi todetun koiransa. Näin saamme kerättyä arvokasta tietoa jalostuksen avuksi ja tulevaisuudessa yhä harvempi koira joutuu kärsimään näistä autoimmuunisista sairauksista.

SEBACEOUS ADENITIS eli SA

Sebaceous Adenitis on koirilla esiintyvä perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa ihon talirauhasten surkastumisen. Se kuuluu niin sanottuihin autoimmuunisairauksiin, joille luonteenomaista on elimistön oman puolustusmekanismin hyökkäys sen omia kudoksia vastaan. SA-sairaudessa hyökkäys kohdistuu talirauhasiin ja karvatuppiin, joihin se aiheuttaa autoimmuunitulehduksen. Sen seurauksena talirauhanen surkastuu ja karvanysty kuolee. Edetessään sairaus siis tuhoaa paitsi talirauhaset, myös koiran karvapeitteen. SA-koiralle onkin luonteenomaista kapinen olemus. SA ei kuitenkaan ole tarttuva sairaus, sen sijaan se periytyy vanhemmilta jälkeläisille.

Sebaceous Adenitiksen tarkkaa periytymistapaa ei tunneta, mutta paremman tiedon puutteessa tautia pyritään ehkäisemään olettamalla, että sen täytyy tulla molemmilta vanhemmilta, jotta pentu sairastuisi. Toisin sanoen, sairastuakseen koiran täytyy saada altistava geeni tai mahdollisesti geenit molemmilta vanhemmiltaan. Toisaalta täysin terve koira voi kantaa viallista geeniä tai geenejä ja periyttää sitä jälkeläisilleen. Tästä syystä sairautta on erittäin vaikea kitkeä pois koirakannasta. Tällä hetkellä ainoa keino taistella sairauden leviämistä vastaan on avoimuus. Ylläpitämällä avointa rekisteriä sairaista koirista voidaan kartoittaa niiden sukulaisia, jotka ovat oireettomia sairauden kantajia. Vain sulkemalla kaikki mahdolliset kantajatkin pois jalostuksesta voidaan estää sairauden leviäminen.

Sebaceous Adenitis -sairautta esiintyy sekä Akitalla että Amerikanakitalla. Yhdistyksemme tekee tärkeää kartoitustyötä ja ylläpitää avointa terveysrekisteriä molemmille roduille, jotta geenivirhe saataisiin kitkettyä pois koirakannastamme. Yhdistys asettaa jalostuskoirien SA:ta koskevat suositukset jalostuksen tavoiteohjelmassa(JTO), jota päivitetään vähintään viiden vuoden välein. Tarkista suositukset voimassa olevasta JTO:sta. Jos olet hankkimassa Akitaa Suomesta tai ulkomailta, käänny yhdistyksen puoleen. Meillä on tietoa niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin koirien terveydestä.

UVEODERMATOLOGINEN SYNDROOMA eli UDS
on akitalla VOGT-KOYANAGI-HARADA eli VKH

UDS eli uveodermatologinen syndrooma -diagnoosi akitan kohdalla tarkoittaa yleensä VKH:ta eli Vogt-Koyanagi-Harada -kaltaista syndroomaa. VKH:lle on ominaista autoimmuuninen ihotulehdus, joka keskittyy etenkin ihon ja limakalvon rajakohtiin. Tällaisia kohtia ovat esimerkiksi huulten, silmien ja peräaukon ympäristö. Näille alueille kehittyy märkivä ihotulehdus, jonka seurauksena alue kaljuuntuu ja usein menettää pigmenttiä. VKH aiheuttaa usein myös koiran sokeutumisen. Sairaus voi olla hyvin tuskallinen koiralle, eikä siihen ole parannuskeinoa. Pemphigus on sairauden yksi muoto, joka usein vielä jaetaan eri muotoihin, sen mukaan mille kehon alueelle se iskee. Altistua voi koko keho, tai vain varpaiden välit, mutta yleisin lienee päähän ja etenkin koiran kasvoihin iskevä autoimmuunitulehdus. Tyyppioire Pemphigukselle on pigmentin katoaminen kirsusta, huulista ja silmäluomista. Pään alueen tulehdus voi aiheuttaa selkeästi havaittavaa turvotusta, hilseilyä, paksua rupimaista karstaa kuononselälle ja itse kirsuun.

UDS:lle tyypillistä on suonikalvotulehdus ja verkkokalvojen irtoaminen. Ennuste sairauden puhjettua on hyvin heikko, näkö tuskin palautuu ja eutanasia on usein edessä lisäkärsimysten välttämiseksi. VKH:ssa saattaa olla kaikki samat oireet kuin SA:ssakin, mutta lisäksi vakavat silmäoireet ja johtaa aina lopulta koiran sokeutumiseen. VKH johtaa valitettavasti aina kuolemaan ja etenee paljon nopeammin kuin SA.